Pekan uratarina

Olen Pekka Manninen ja työskentelen ohjelmajohtajana CSC:lla. Olen aikoinani väitellyt teoreettisesta fysiikasta, mutta hoksasin olevani enemmän kiinnostunut supertietokoneista, joilla tein tutkimusta sekä ohjelmistokehitystä. Kun sopiva suurteholaskennan asiantuntijan paikka CSC:lla avautui, oli siirtymä tehokäyttäjästä tiskin toiselle puolelle varsin luonteva. Jäin kuitenkin Helsingin yliopiston dosentiksi.

Urani aikana olen toiminut CSC:lla useissa eri tehtävissä. Training managerin roolissa pääsin ideoimaan ja puskemaan PRACE:n Training Center -verkostoa, joita on nykyään kymmenessä Euroopan maassa ja ne ovat toimintansa aikana kouluttaneet tuhansia jatko-opiskelijoita ja tutkijoita supertietokoneiden ohjelmoinnin kiehtovaan maailmaan.

Seuraava liike urallani tapahtui, kun tulin valituksi Tiedealatuki-ryhmän vetäjäksi. Olin vähän poissa mukavuusalueeltani aluksi, kun lähiesimieskokemusta oli kypsästä iästä huolimatta yli 10 vuoden takaa, mutta nopeasti tulimme ryhmän kanssa tutuiksi ja näiden huippuasiantuntijoiden ja –tyyppien kanssa vietetty pari vuotta olikin erittäin mielenkiintoista ja antoisaa aikaa.

Voin antaa joka päivä panokseni suomalaisen tieteen ja osaamisen hyväksi.

Seuraava urakuvio olikin nimeltään EuroHPC eli - hieman karrikoiden - toimeksianto etsiä 120 miljoonaa rahaa jostakin ja tehdä hakemus yhteiseurooppalaisen supertietokoneen sijoittamiseksi Kajaanin datakeskukseen, aikaa neljä kuukautta. Kasassa oli kuitenkin huipputiimi asialle omistautuneita ihmisiä ja oikeita asioita tapahtui, joten muutamaa kuukautta myöhemmin olemmekin jo hankkimassa kyseistä laitetta, Lumi nimeltään, ja valmistelemassa datakeskusta sitä varten. Vastuullani on siis nykyään Lumi-supertietokoneeseen liittyvät kuviot. Se tulee olemaan yksi maailman nopeimmista ja edistyneimmistä supertietokoneista, joten tämän ohjelman vetäminen on takuulla kaltaiseni supertietokonenörtin uran kohokohta.

CSC:lla minua motivoi ja ajaa eteenpäin se, että voin antaa joka päivä panokseni suomalaisen tieteen ja osaamisen hyväksi. Pystyn seuraamaan tieteentekoa aitiopaikalta, ja miettimään, miten voisin edesauttaa ja katalysoida sen tekemistä. Minulle hyvin kiinnostavaa on myös se, että pystyn seuraamaan superlaskentaan liittyvien teknologioiden kehitystä hyvin läheltä; jopa vaikuttamaan niiden kehityssuuntiin.

Pidän työyhteisöstä ja täällä vallitsevasta tekemisen meiningistä sekä käytäviltä ja kahvihuoneista löytyvästä syvällisestä asiantuntemuksesta ja ymmärryksestä. Nautin myös CSC:n epäformaalista puolesta pikkujouluineen, kevätseminaareineen ja harrastuskerhoineen. Olen itse valmentanut CSC:n kamppailukerhoa, perehdyttäen tusinoittain kollegoja potkunyrkkeilyn saloihin. 

CSC yhdistää mielestäni akateemisen maailman ja yritysmaailman parhaat puolet: stabiilin työsuhteen etuineen sekä innovatiivisen ja intellektuellin ilmapiirin. Siitä tosiaan on jo yli kaksitoista vuotta aikaa, kun ensimmäisen kerran laitoin kulkukortin täällä kaulaani. Yhtenäkään päivänä sen koommin ei ole harmittanut lähteä töihin.