Liikunta ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä ja digitalisaatio lisää niiden vaikuttavuutta

Kun miettii isossa kuvassa liikunnan ja urheilun tilaa tällä hetkellä, tämä strateginen valinta on todennäköisesti välttämätön, jopa nerokas - ja toisaalta itsestään selvä. Tukemalla liikuntakulttuuria kokonaisuutena voimme edistää kansalaisten liikkumista, mikä tulee pitkällä jänteellä edistämään myös Suomen menestymistä huippu-urheilun saralla.

Nykyiset huippu-urheilijat toimivat tärkeinä esikuvina nuorille kannustaen heitä liikkumaan, ja sitä kautta syntyy ajan myötä lisää kilpaurheilijoita. Mielekkäällä ja laadukkaalla harrastustoiminnalla voidaan tuoda lisää lapsia ja nuoria myös tavoitteellisen ja kilpailullisen harrastamisen piiriin.

Vaikutukset näkyvät ehkä vuosien tai olympiadien kuluttua, mutta jos tuloksia halutaan saada aikaan, muutos pitää tehdä nyt. Nuorten liikuntatottumuksissa on jo vuosia ollut nähtävissä huolestuttavia piirteitä, eikä Suomen kansainvälinen menestys huippu-urheilussakaan ole sillä tasolla kuin toivoisimme, vaikka toki menestystäkin on tullut. Lisäksi erityisesti korona-aikana on havaittu huolestuttavaa kehitystä, kun osa nuorista on jäänyt pois harrastusten piiristä. Tähän on syytä puuttua, sillä yksikin harrastuksensa keskeyttävä nuori on liikaa.

Uskomme, että panostamalla liikuntakulttuuriin tämä laskeva trendi voidaan kääntää jälleen nousujohteiseksi. Ja vaikka kaikista liikunnan harrastajista ei tule, eikä tarvitsekaan tulla huippuja, on muistettava, että unelmat, esikuvat ja idolit ovat tärkeitä motivaation ja innostuksen lähteitä erityisesti nuorille. Sitä paitsi liikkumattomuus ylipäänsä tulee yhteiskunnalle niin kalliiksi, että kaikki keinot sen torjumiseen kannattaa ottaa käyttöön. 

Olympiakomitean budjetti vuodelle 2022 on vähän yli 11 miljoonaa, josta uuteen tavoitteeseen kaavaillaan vajaata puolta miljoonaa. Olympiakomitean laskelmien mukaan liikkumattomuudesta syntyvät kustannukset yhteiskunnalle ovat peräti 3,2-7,5 miljardia euroa vuosittain.

Tätä taustaa vasten nyt linjattu panostus liikunnallisen elämäntavan tukemiseen huippu-urheilun ohella on aiheellinen. Oleellista on ymmärtää, että tämä ei ole nollasummapeliä. Suomalaisessa urheilussa liikkuvat rahat ovat verrattain pieniä moniin kilpailijamaihin verrattuna, mutta terveydessä ja hyvinvoinnissa sen sijaan tilanne on toinen.

Mikäli Olympiakomitean toiminta omalta osaltaan vähentää liikkumattomuudesta aiheutuvia kuluja, ehkäisee syrjäytymistä, tuo liikunnan elvyttävää voimaa, iloa ja yhteisöllisyyttä ihmisten elämään, ja osallistaa kansalaisia liikunnan pariin, puhutaan aivan eri kertaluokan pitkäaikaisista vaikutuksista, jotka osaltaan monin tavoin edistävät paitsi kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia, myös tavoitteellisen huippu-urheilun tavoitteita.

Miten liikunnan ja urheilun monia hyödyllisiä vaikutuksia sitten voidaan mitata, ja miten niitä voitaisiin jopa kasvattaa? Olympiakomitean ja urheiluseurojen toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö, kun taas terveydenhuollosta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Liikunta on kuitenkin yksi niistä monista politiikan alueista, joiden vaikuttavuus on huomattavasti yhtä hallinnon sektoria laajempi. Siksi tarvitaan ensinnäkin kulttuurinmuutosta ja horisontaalisempaa lähestymistapaa, jossa liikunnan vaikutukset kansanterveyteen huomioidaan uudella tavalla.

Suomessa hallinnonalojen rajat ylittävä yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta esimerkkejä onnistumisistakin löytyy. Tässä on nyt erinomainen mahdollisuus tuottaa yksi hyvä positiivinen esimerkki lisää. Jos volyymia – ja samalla rahoitusta – halutaan lisätä, kytketään hyvinvointi, terveyden ja huippu-urheilun tutkimus, tiedolla johtaminen sekä näihin liittyvä innovaatiotoiminta tiiviimmin yhteen. Syntyvästä ekosysteemistä kertynee hyötyä Olympiakomitean toimintaan runsaasti enemmän kuin tuo nykyisen budjetin puolen miljoonan kulut liikuntakulttuurin edistämiseen sitä rasittavat.

Kun tähän lisätään vielä strategiassa mainitut muut kustannusrakenteeseenkin vaikuttavat kehitysmahdollisuudet, kuten digitalisaation hyödyntäminen, on kasassa runsaasti elementtejä sekä säästöihin että rahoituksen kasvuun, puhumattakaan myönteisestä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. 

Digitalisaatio tuo lisäarvoa myös liikunnalle ja urheilulle

Digitalisaatio on yhteiskunnassamme vahvasti läpileikkaava ilmiö, systeeminen muutos, joka tuo aivan uudenlaista lisäarvoa kaikille sektoreille – myös liikunnalle ja urheilulle. Lajiliitoissa ja seuroissa onkin jo monin paikoin herätty tiedolla johtamiseen, jonka avulla voidaan esimerkiksi kohdentaa urheilijoiden tavoitteellista kehittämistä juuri oikeille osa-alueille, parantaa seurahallinnon läpinäkyvyyttä, tai seurata pitkällä aikavälillä liikunnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Esimerkiksi UEFA SROI  -mallinnus on työväline, jolla mitataan jalkapalloon sijoitetun pääoman sosiaalista tuottoa. Mallinnuksessa on hyödynnetty laajasti asiantuntijoita sekä tutkimustietoa, ja sen myötä suomalaisen jalkapallon yhteiskunnallinen arvo voidaan tunnistaa ja osoittaa. Tämän mallinnuksen mukaan jalkapallon vuotuinen vaikuttavuus Suomessa on peräti 1,25 miljardia euroa. Ja tämäkin on vain yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea uutta tietoa datasta voidaan saada irti. Toisaalta tämä on myös osoitus urheilu- ja liikuntatoiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta – ja kyseessä on vain yksi monista lajeista!

Toinen loistava esimerkki datan hyödyntämisestä on lasten ja nuorten liikunnan ja hyvinvoinnin tietoalusta liikuntaindikaattorit.fi, jota CSC:kin on ollut tekemässä. Tietoalustaan on koottu lasten liikkumiseen ja hyvinvointiin liittyviä tutkimusaineistoja viidestä eri tutkimuksesta yhdistäen useita lasten liikkumiseen ja hyvinvointiin liittyviä aineistoja. Tietoalustassa on esillä keskeiset indikaattorit kouluikäisten lasten ja nuorten liikunnasta, liikunnan edistämisestä ja fyysisestä toimintakyvystä. Sen avulla voidaan saada selville, kuinka lapset Suomessa liikkuvat. Tiedot ovat tarkasteltavissa valtakunnallisesti, maakuntakohtaisesti ja kuntakohtaisesti.

Indikaattorien tietoja voi hyödyntää mm. liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa ja edistämisessä sekä päätöksenteon tukena. Myös Olympiakomitean selvitys liikkumattomuuden kustannuksista, johon aiemmin viitattiin, on tiedolla johtamisen näkökulmasta tutustumisen arvoinen niin päätöksentekijälle kuin myös tavalliselle kansalaiselle: laskurista voi käydä esimerkiksi katsomassa kuntakohtaisesti kustannukset, jotka aiheutuvat liikkumattomuudesta. 

Digitransformaatio on siis urheilussa ja liikunnassa jo tätä päivää, ja jo nyt kerätyn datan perusteella tiedetään, että monipuolinen panostus liikuntaan on aivan keskeistä, jos halutaan ennaltaehkäistä terveysongelmia ja syrjäytymistä pitkällä aikavälillä.

Eikä pidä edelleenkään unohtaa myöskään sitä, että yksi ajankohtaisista haasteista on harrastajien ja sitä kautta myös tulevien huippu-urheilijoiden puute, jota monipuolisemmalla tarjonnalla voidaan kasvattaa. Ilman vankkaa harrastustoiminnan pohjaa ei synny myöskään huippuja.

Olympiakomitean strategiset valinnat luovat erinomaiset puitteet lajiliittojen omille strategiavalinnoille, oli painotus sitten huippu-urheilussa tai harrastustoiminnassa. Vastakkainasettelun aika on ohi.

Digitalisaation hyödyntäminen ja tiedolla johtaminen tulee tuomaan paljon uutta synergiaa ja lisäarvoa myös liikunnan ja urheilun alueelle. Olympiakomitean strategia on siis erinomainen – vain toteutusta vaille valmis, ja digitalisaatiolla saadaan strategiasta vieläkin enemmän irti. 

Tässä kirjoituksessa esitetyt mahdolliset liikuntapoliittiset kannanotot edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Lisää tästä aiheesta » Siirry sisältöihin ja uutisiin »