Kesän 2019 yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma SuomiAreena keskittyi pohtimaan tulevaisuuden osaamista ja innovaatioita.

Puheenvuoroissa nousivat esille osaamisen ja koulutuksen tulevaisuuteen liittyvät haasteet suhteessa työmarkkinoiden, kansallisen kilpailukykymme sekä työtehtävien muutoksen ja uuden osaamisen vaateisiin.

Jatkuvan oppimisen malli asetettiin keskusteluissa avainrooliin osaamisen ja kysynnän joustavan kohtaamisen sekä henkilökohtaisen oppijan polun mahdollistamiseksi.

Koulutustaso junnaa paikallaan – koulutuspoliittinen selonteko vauhdittajaksi

– 70-luvulla syntyi se sukupolvi, joka tällä hetkellä näyttää jäävän Suomen historian koulutetuimmaksi. Maa, joka tunnetaan nimenomaan koulutuksesta, ei voi tyytyä siihen, että koulutustason nousu pysähtyy tämän päivän nelikymppisiin, totesi opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson tapahtuman avajaispäivässä.

Suomalaisten koulutustason nousu on pysähtynyt. Samaan aikaan ympäröivä maailma ja työtehtävät muuttuvat yhä kiihtyvämmässä tahdissa. Keskeistä on osaamisvaatimusten nousu.

– Tähän tulee muutos. Hallitus tekee ensimmäisen koulutuspoliittisen selonteon yli kymmeneen vuoteen, Andersson linjasi.

Eduskunnalle annettavien selontekojen kautta tähdätään pitkäjänteiseen kehittämiseen ja sitoutumiseen laajasti yli puoluekentän.

Koulutuspoliittinen selonteko on Anderssonin mukaan keskeisimpiä hankkeita koulutus- ja sivistyspolitiikan osalta. Selonteon puitteissa tullaan tekemään linjauksia ja esityksiä koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi sekä siitä, miten käytännössä onnistutaan koulutusharppauksessa, jota nyt lähdetään tekemään.

Tutkintopainotteisuudesta koulutuksen modularisointiin

Miljoona suomalaista on koulutettava digiaikaan, kaikilla työpaikoilla. Jokaisella pitää olla oikeus perustaitoihin, digitaitojen merkitys korostuu.

– Tulevaisuudentutkimuksen ennakoinnissa ja hyödyntämisessä Suomi on kärkimaita. Opetushallitus tekee edelläkäyvää työtä sekä määrällisessä että laadullisessa mielessä tulevaisuuden opetustarpeiden ennakoinnissa, kertoi Otto Tähkäpää, toiminnanjohtaja ja tulevaisuudentutkija Tulevaisuuskoulusta. 

Hänen mukaan Suomi on poikkeuksellisen hyvässä asemassa vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Myös monet työntekijöiden osaamiset ovat käypiä valmiuksia tulevaisuuden toimenkuviin, muutos kun ovat tyypillisesti vaiheittaista kehittymistä.

Tähkäpään mukaan olemassa olevia tietoja ja taitoja voidaan jatkossa yhdistellä uudella tavalla, pilkkomalla kompetenssit osiin.

– Kaikkien ammatit muuttuvat, työtavat muuttuvat, ja joitain tehtäviä häviää, painotti kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

– Peruskoulutuksen tulee olla vankka perusta ja rakentaa taidot, jonka varaan jatkuva oppiminen rakentuu. Koulutus vanhenee nopeasti, jos se suunnataan liian kapea-alaisesti yhteen ammattiin. Jatkuvan oppimisen malli yhdistää julkisen koulutuksen ohella muutkin toimijat, työnantajaa myöten, osaamisen kehittämisen organisoijiksi, hän jatkoi.

Lehikoisen mukaan palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat kaikille helposti saavutettavia ja "huokoisesti" hyödynnettävissä suhteessa taustatutkintoihin ja osaamiseen.

"Peruskoulutuksen tulee olla vankka perusta ja rakentaa taidot, jonka varaan jatkuva oppiminen rakentuu."

Rehtori Mari Walls Tampereen yliopistolta näki jatkuvan oppimisen tarpeiden haastavan koulutuksen jäyhien tutkintolinjojen hallinnasta modulaarisempaan osaamisen todentamiseen.

– Tarvitsemme muodollisia tutkintoja, erityisesti tutkintojen luomaa laajaa yleissivistystä ja asiantuntemuksen peruspalikoita, sekä menetelmällistä osaamista. Mutta tarvitsemme myös täsmäosaamista, johon yritysyhteistyö työelämässä oppimisen kautta toisi kysyntäohjatun toimintamallin, hän linjasi.

Täydennyskoulutuksen tarve peruskoulutuksen rinnalla on yhtä tärkeää. Tehokkaasti suoritettavien "mikrokrediittien" ottaminen mistä tahansa yliopistosta, myös kansainvälisesti, mahdollistaisi hänen mukaansa joustavamman tavan täydentää olemassa olevaa osaamista juuri tarvittavilla osaamisilla.

Työnantajille aktiivinen rooli osaamisen kehittämisessä

Suomea tulisi rakentaa jatkuvan oppimisen yhteiskunnaksi, johon myös työpaikat on saatava mukaan.

– Oppiminen kuuluu kaikille, muistutti Googlen Suomen maajohtaja Antti Järvinen.

Hänen mukaansa oppimista tulee omistaa intensiivisemmin eri tahoilta. Myös työpaikoista on saatava oppimisen paikkoja, joissa tapahtuvan kouluttautumisen arvostus saadaan nousemaan tekemällä siitä näkyvää.

Jatkuvan oppimisen tasa-arvoisten mahdollisuuksien kannalta yksi haaste on kuitenkin pienempien työpaikkojen isoja organisaatioita vähäisempi koulutuksen järjestäminen. Eivätkä nykytilan haasteet tähän lopu:

– Aikuiskoulutus on hajallaan sekä rahoituksen että koulutuksentarjoajien osalta. On vaikeaa nähdä, mikä olisi seuraava tieto, taito tai oppi, mitä pitäisi kehittää. Tätä voitaisiin tukea tiedonkasaamisella ja rahoituskysymysten ratkaisemisella, kertoi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

Työn vaatimukset kasvavat, digikyvykkyys punnitaan

Kaikki tuottavuuden kasvu ja kilpailukyky syntyy innovaatioista ja osaamisesta.

– Osaajien määrän haaste, digiosaamisen sisällöllinen haaste, innovaatiohaaste, luetteli Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola suurimpia yritysten raportoimia kasvun esteitä.  

Hän kertoi Teknologiateollisuuden yritysten tarvitsevan 53 000 uutta työntekijää neljän vuoden kuluessa, joista 60% on korkeakoulutettuja ja 40% ammattioppilaitosten kasvatteja. Yksin 11 400 ICT-osaajaa tarvittaisiin heti.

Pelkän peruskoulun varassa olevien tarve puolestaan vähenee tekoälyn ja automatisoinnin vallatessa monia rutiinitehtäviä. Osaamisvaatimukset ovat jatkossa erilaisia ja korkeampia kuin ennen. Koulutukseen tuleekin Hirvolan mukaan panostaa kaikilla tasoilla.

Pitääkö sitten jokaisessa ammatissa osata jatkossa koodata?

– Tärkeintä liene ymmärtää periaatteet ja taito soveltaa koodauksen periaatteita omaan työhönsä. Aika pieni prosentti tarvitaan asiantuntijoita, jotka keskittyvät itse syväosaamiseen koodauksessa, arvioi Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

Tulevaisuuden muutoksessa myös työntekijän henkilökohtaisen resilienssin tärkeys sekä epävarmuuden sietäminen korostuvat. On siis tärkeää yksilötasolla nähdä ennakoivasti, mitä osaamisia minulla on ja miten niitä tulisi kehittää työtehtävien kannalta.

Tavoitteena joustava oppimisen polku

Heinonen näkee tärkeäksi tavoitteeksi varmistaa jokaiselle suomalaiselle mahdollisuus kasvaa omaan potentiaalisuuteensa ja oppia niitä asioita, joita haluaa.

Kyse on myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, joka huomioi eri elämäntilanteet ja lähtökohdat opintopolkujen suunnittelussa ja joustavuudessa.

Hänen mukaansa on oleellista tarjota opintojenohjauksen ja ammatinvalinnan tuen järjestelmille käytettäväksi dataa, jolla jokainen voisi helpommin löytää oman polkunsa seuraavaan koulutukseen tai niihin ammatteihin, mihin hakeutua.

– Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa myös sitä, ettemme pirsto hänen identiteettiään sen mukaan, että sattuuko hän olemaan opiskelija. Eri hyvinvoinnin ulottuvuudet terveydestä osaamiseen ja turvallisuuteen ovat kaikki keskenään riippuvaisia, joista muodostuu kokonaisvaltainen hyvinvointi, Heinonen totesi.

Heinonen asettaa isoksi teknologiseksi mahdollisuudeksi, kykenemmekö tuomaan ihmiselle tietoa hyödynnettäväksi.

– Tämä myös muuttaa virastokohtaisen asioiden käsittelyn, miten tuetaan ihmisen valintoja, visioi hän tulevaisuuden jatkuvan oppimisen ulottuvuuksia.

Myös kansanedustaja (Kesk.) ja Sivistysvaliokunnan jäsen Hilkka Kemppi näkee jatkuvan oppimisen edellyttävän yksilökeskeisyyttä ja korostaa niin ikään datan merkitystä tässä.

– Data on aika oleellinen osa jatkuvaa oppimista ja ylipäätään ihmisten oppimisen kykyä. Jos tietoa ei olisi, olisi aika vaikea rakentaa erilaisia oppimisen polkuja.  Tiedon pitää liikkua oppijan mukana, on se koulupolku tai epäformaalimpi oppimisen tilanne, hän totesi.

"Tiedon pitää liikkua oppijan mukana, on se koulupolku tai epäformaalimpi oppimisen tilanne."

Kemppi uskoo Heinosen lailla, että erilaista tietoa yhdistämällä voidaan vaikuttaa paremmin esimerkiksi nuorten tulevaisuuden näkymiin.

– Olen ollut mukana hankkeessa, jossa sukupolvitiedon yhdistäminen sosiaali- ja terveystoimen tietoon auttoi hahmottamaan nuorten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Saadun datan avulla pystyimme määrittämään tekijöitä, jotka vaikuttavat riskiin syrjäytyä. Tämän auttaa jatkossa paremmin ennaltaehkäisemään seuraavia ikäviä tarinoita.  

Lainsäätäjän roolissa hän näkeekin tärkeäksi varmistaa, että tieto on avointa ja liikkuu erilaisten siilojen välillä mahdollistaen uusia toimintatapoja.

Katso Hilkka Kempin haastattelu kokonaisuudessaan

Yhteiset alustat, tietopohja ja palvelut mahdollistajana

– Jatkuva oppiminen edellyttää opiskelussa, työssä ja koulutuksessa syntyvän datan hyödyntämistä, kertoi CSC:n toimitusjohtaja Kimmo Koski.

Suomessa on jo vuosikymmenien ajan kerätty dataa opiskelijoihin liittyen opintojen suorittamisesta, opiskelijoiden liikkuvuudesta ja muusta vastaavasta. Tämän tietopohjan päälle voidaan tuottaa entistä parempia palveluita opiskelijoille ja opintoja rahoittavien tahojen käyttöön.

Kosken mukaan Suomella on melko hyvät datavarannot, joiden perusteella voidaan tehdä erilaisia analyyseja vaikkapa siitä, kuinka suunnata opintoja jatkossa, kuinka tukea opiskelijoiden valmistumista ja kuinka mahdollistaa jatkuva oppiminen.

Koulutuksen joustavuutta ja saavutettavuutta lisäävä tekijä on myös digitaalisten palveluiden kehittäminen.

– Yksi esimerkki digitaalisen oppimisen palveluista on CSC:n toimittama EXAM, jolla oppilas voi suorittaa tenttejä sähköisesti, ajasta ja paikasta riippumatta, vaikka toisen korkeakoulun tiloissa, Koski mainitsi.

EXAM-järjestelmän ansiosta säästetään aikaa tenttien valvonnassa ja tilajärjestelyissä. Se on myös opiskelijalle vaivaton tapa hoitaa osaamisen osoittaminen omalta paikkakunnaltaan käsin. Digitalisoimalla perinteistä oppimisen osoittamisen prosessia saadaan valjastettua tekoälyä tenttivastausten arviointiin, dataa oppimisen ja opetuksen kehittämisen tueksi ja sujuvoitettua oppijan ja opettajan prosesseja.

Katso Kimmo Kosken haastattelu kokonaisuudessaan

Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyössä korkeakouluyhteisön ja sidosryhmien kanssa laatima Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 tähtää yhteiseen tulevaisuuteen laadukkaamman, vaikuttavamman ja kansainvälisemmän suomalaisen korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmän puolesta vuoteen 2030 mennessä. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on tukea maailman osaavimman työvoiman varmistamista osana Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin perustaa.

Jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen ovat mahdollisia, mikäli hyödynnämme digitalisaation mahdollisuudet oppijan ja yhteiskunnan eduksi. Jatkuvan oppimisen palvelut tullaan kehittämään uudenlaisissa ekosysteemeissä ja yhteisen tietopohjan päälle.

CSC:n hallitusohjelmatavoitteisiin laatimissa näkemyksissä jaettua kansallista koulutuksen tietopohjaa tulisi koostaa ja hyödyntää laajemmin, sekä koulutustoimialan ohjaukseen, että kansalaisille suunnattuihin osaamisen kartoittamisen ja kehittämisen palveluihin.

Artikkelin sisällöt on koottu SuomiAreena 2019 puheenvuoroista ja tapahtumassa tehdyistä haastatteluista.

Pääkuva: Adobe Stock, kuvituskuvat: Nina Lundahl

Lue myös SuomiAreenan haastattelukokonaisuus:

EuroHPC tuo nostetta Suomelle ja suomalaiselle tutkimukselle kasvattaen samalla lisää osaajia tieteen ja yritysinnovaatioiden pariin