Johtava, tutkiva professori

"Ei ole ollut
haastetta, jota en olisi
ottanut vastaan."
Johtava, tutkiva professori

Lääketieteen ja kirurgian professori Taina Pihlajaniemi tietää, että huippututkimusyksikön vetämisen ja vaativat johtajan tehtävät voi sovittaa yhteen. Pitää vain ymmärtää, että asioita voi priorisoida ja verkostosta voi saada voimaa.

Taina Pihlajaniemi on lääketieteen ja kirurgian professori, joka tuntuu saavuttaneen urallaan jotakuinkin kaiken mahdollisen. Hän on Oulun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori, hän johtaa kuudesta tutkimusryhmästä koostuvaa huippuyksikköä ja istuu erilaisissa kansainvälisissä ja kansallisissa työryhmissä.

Tainan tutkimuskohde ovat kollageenit. Niitä tunnetaan nykyisin 28. Tainan tutkimusryhmä on löytänyt niistä kolme, ja he tutkivat niitä nyt selvittääkseen, mikä niiden tehtävä elimistössä on.

Tutkimustyön lisäksi Taina on ollut pitkällä urallaan useissa johtotehtävissä.

On kiinnostavaa kuulla, miten hän on tullut tähän pisteeseen.

Ajan säästäjä

1970-luvun loppupuolella lahkeet olivat leveitä, emalikattilat värikkäitä ja Kekkonen presidenttinä neljättä kertaa. Parikymppinen Taina, lukion jälkeen pienestä Haapajärven pitäjästä Ouluun muuttanut lääketieteen opiskelija, aloitti väitöskirjansa teon opiskellessaan toisella vuosikurssilla. Se ei ollut mitenkään tavatonta lääkäriopiskelijoiden keskuudessa, mutta tiesi työmäärän kasvua.

Taina asui Oulun keskustassa, parin korttelin päässä lääketieteellisen killan tiloista, mutta kiltajuhlat jäivät vähiin, sillä illat ja joskus yötkin kuluivat laboratoriossa soluviljelmien äärellä. Onneksi Tainan opiskelukaveri oli samassa tilanteessa. He säästivät aikaa käymällä luennoilla vuorotellen ja pääsivät tenteistä läpi lukemalla toinen toisensa muistiinpanoja. Taina ymmärsi, että jos haluaa saavuttaa paljon, ihan kaikkeen ei voi paneutua täysipainoisesti. Joidenkin asioiden kohdalla riittää vähän vähempikin.

Taina valmistui lääkäriksi 24-vuotiaana. Lääkärin työtä hän ei ehtinyt tehdä, sillä heti valmistuttuaan hän lähti jatko-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin ja liittyi arvostettuun tutkimusryhmään, jossa hän oppi uusia geenitekniikan menetelmiä. Suunniteltu vuosi venyi kolmeksi. Hän palasi Suomeen ja päätti heittäytyä tutkijaksi, vaikka se olikin lääkärin uraa epävarmempi valinta.

Taina harppoi eteenpäin urallaan hurjaa vauhtia. Alle kolmekymppisenä hän sai dosentuurin, muutaman vuoden kuluttua professuurin. Hän ei ihmeemmin suunnitellut, teki vain kovasti töitä. Ja sen johdosta asiat etenivät.

Kahvioapulainen

Kovan työnteon mallin Taina sai jo lapsena. Isovanhemmat olivat maanviljelijöitä. Mummolassa Taina näki, miten työ sitoi, ja miten vapaa-ajallakaan ei löhöilty. Isoäiti teki käsitöitä ja pyöritti maatalon arkea, isoisä oli mukana kunnallispolitiikassa.

Vanhemmat olivat pienyrittäjiä. Koulupäivien jälkeen Taina ja hänen veljensä menivät vanhempien huoltamo-kahvilaan auttamaan. Taina seisoi myyntitiskin takana, läksykirja oli auki pöydällä.

"Kun asiakas soitti kelloa, nousin kirjan äärestä myymään kahvia ja karamelleja. Opin, ettei ole sellaista ylellisyyttä, että voisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Hoidin läksyt aina ihan hyvin, mutta siinä sivussa."

Suvussa ei ollut akateemista perinnettä, mutta vanhemmat ja muukin suku olivat hyvin kannustavia nuoren Tainan yliopisto-opintojen suhteen.

Haasteisiin tarttuja

Taina on saanut isoja saappaita täytettäväksi jo nuorena. 33-vuotiaana professorina hänestä tuli samalla lääketieteen laitoksen oppiainejohtaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Biocenter Oulun johtajaksi. Koskaan hän ei ole tarkoituksella pyrkinyt korkeisiin asemiin. Häntä on pyydetty niihin, eikä hän ole oikein osannut kieltäytyäkään, vaikka joskus onkin hirvittänyt.

"Ei ole ollut haastetta, jota en olisi ottanut vastaan. Sellainen minä olen. Olen aina ajatellut, että kyllä tästä varmaan suoriutuu. Olen luottanut siihen, että voi kysyä neuvoa."

Taina kokee myös olevansa tiedeyhteisölle velkaa sen, että on käytettävissä. Jonkunhan ne johtajanpestit on tehtävä. Tutkijatkin arvioivat toistensa julkaisuja ilman korvausta, se kuuluu tiedemaailman käytäntöihin.

Kollageenin löytäjä

Tainan tutkimuskohde ovat kollageenit. Ne ovat elimistön yleisin proteiini, jota on aikuisessa ihmisessä noin neljä kiloa. Kollageenien tehtävä on esimerkiksi ylläpitää kudosten rakennetta. Lisäksi ne säätelevät solujen toimintaa.

Nykyään tunnetaan 28 erilaista kollageenia. Tainan johtama tutkimusryhmä on löytänyt niistä kolme. Löydökset tehtiin jo 1980–90-lukujen taitteessa, ja nyt he yrittävät ymmärtää löytämiensä kollageenien tehtävää elimistössä: mihin niitä tarvitaan, kun ne kehittyvät, ja millä tavalla ne ovat osallisina erilaisissa sairauksissa. Kollageenit nimittäin vaikuttavat moniin perinnöllisiin sairauksiin ja ovat mukana esimerkiksi syöpäsolukon kasvamisessa ja fibroottisissa taudeissa, kuten maksakirroosissa.

Tainan tutkimusryhmä hyödyntää laskennallisen tieteen ohjelmia tutkimustulosten analysoinnissa. He paitsi analysoivat omaa dataansa, myös imuroivat dataa maailmalta erilaisista tietopankeista ja vertaavat omia tuloksiaan maailmalta saatuihin. Myös datan säilöntään tarvitaan laskennallisen tieteen menetelmiä.

Verkostoituja

Taina on paiskinut töitä päästäkseen huipulle, mutta yksin hän ei ole tehnyt sitä. Ihmiset matkan varrella ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Varttuneemmilta kollegoilta on saanut tukea ja neuvoja. Hän on voinut testata omia mielipiteitään muilla, jalostaa ideoita keskustelun ja sparrauksen kautta, tehdä tarvittaessa täyskäännöksiäkin.

"Hyvä verkosto on tarpeen paitsi asioiden etenemisen, myös oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sitä jaksaa ratkoa ongelmia ja kohdata vaikeita tilanteita, kun joku vähän antaa tukea ja sanoo, että kyllä se tuosta menee eteenpäin. Yksin ei tässä maailmassa kovin pitkälle pötkitä."

Tainan omalla väitöskirjaohjaajalla oli tapana kysyä nuorten tutkijoiden mielipidettä asioihin. Se vahvisti Tainan uskoa omiin kykyihinsä ja rohkaisi tarvittaessa toimimaan ympäristön odotusten vastaisesti.

Verkosto ei voi olla vain paikallinen. Siksi työtä kannattaa käydä tekemässä myös ulkomailla. Silmät avautuvat paremmin, kun näkee toisen maan toimintatapoja. Sitä paitsi, kun on kansainvälinen kaveripiiri, pääsee pidemmälle.

"Ne ihmiset kolmen vuoden Yhdysvaltojen keikalta ovat edelleen kavereitani ja yhteistyökumppaneitani. He ovat olleet urallani avainasemassa."

Vuonna 1993 Taina oli mukana perustamassa amerikkalaista biotekniikka-alan yritystä FibroGeniä. Hän oli yksi perustamisvaiheen tutkijoista, jotka auttoivat yritystä omalla osaamisellaan. Runsas vuosi sitten FibroGen meni pörssiin. Nyt sen arvo on yli miljardi.

Priorisoija

Tainan työpäivät ovat pitkiä ja tiiviitä. Hän pyyhältää haastatteluun suoraan tapaamisesta yliopiston rehtorin ja opetus- ja kulttuuriministerin kanssa. Sitä ennen hän on palaveerannut johtamansa huippuyksikön budjetista. Linnanmaan kampus, jossa Oulun yliopiston johto istuu, on seitsemän kilometrin päässä Kontinkankaasta, jossa lääketieteellinen tiedekunta sijaitsee. Päivät ovat edestakaisin suihkimista.

Erilaisia tilaisuuksia on helposti viisi, kuusikin päivässä. Lentokilometrejäkin kertyy, kiitos kansainvälisten työryhmien. Taina ei ole koskaan pitänyt pitkiä lomia. Viikko kesälomaa ja pari pidennettyä viikonloppua riittävät. Työ vie mukanaan.

"Varsinaisen rehtorinpestini lisäksi olen halunnut vetää tutkimusta. Se menee sinne vapaa-ajan puolelle", Taina sanoo ja nauraa.

Ei hän uuvu työmäärän alle. Miksi uupuisi, hänhän rakastaa työtään. Tutkimuksen tekeminen on sydämenasia.

"Kova työ on perusedellytys, jos haluaa päästä pitkälle. Olen todella pitkällä omalla urallani, enkä ole vielä tullut tilanteeseen, jossa kovaa työtä ei tarvittaisi."

Totta kai joskus tuntuu siltä, ettei ehdi tai jaksa. Etenkin, jos aikataulut heittävät häränpyllyä. Silloin on priorisoitava. Kokemus auttaa.

"Urani alkuvaiheessa valmistauduin puheenvuoroihin hirveän hyvin etukäteen. Edelleenkään en mene tilanteisiin valmistautumatta, mutta nykyään kymmenen minuuttia riittää. Asiantuntemuksen myötä tietyt asiat pystyy hoitamaan nopeammin, jotkut asiat taas pitää hoitaa ihan viimeisen päälle. Jos aikoo tehdä erinomaisia asioita elämänsä aikana, on hyväksyttävä, ettei ole kaikkea maailman aikaa käytettävissä."

Työt seuraavat usein kotiin. Jos Taina kokkaa, keittiön työtasolla saattaa olla artikkelikäsikirjoitus, jota hän lukee samalla kun pitää keitosta silmällä.

"Koti on ykköspaikka, mutta kyllä minä siellä vedän ne työasiat esiin joka päivä."

Paitsi silloin, kun lapset olivat pieniä. Silloin Taina ei päästänyt työpäiviään venähtämään.

"Ei voi olla tärkeämpää asiaa kuin lapset. Nyt, kun enää nuorin lapseni asuu kotona, ei ole niin väliä, venyykö työpäivä joskus kahdella tunnilla. Aikansa kutakin."

Tosin, kun ensimmäinen Tainan kolmesta lapsesta syntyi vuonna 1987, hän oli vielä edellisenä iltana eristämässä RNA:ta kello seitsemään saakka.

text-by
Anni
Kemppainen
images-by
Vapa
Media
video-by
Vapa
Media