Informaatiotekniikan menetelmätutkija Krista Lagus luottaa uteliaisuuden voimaan. Se johdatti hänet tutkimaan keskustelufoorumeja, jotta kansa kuulisi paremmin toisiaan.

Helsingin aamuruuhkassa on hälinää. Bussi heittelehtii mukulakivillä, ja ihmismassa heiluu puolelta toiselle sen ruuhkaisilla käytävillä. Kyydissä istuu myös Krista Lagus, 46, matkalla töihin. Hän sulkee hetkeksi pois ympäröivän hälyn ja keskittyy meditaation avulla tulevaan työpäiväänsä Helsingin yliopistolla.

Krista on informaatiotekniikan menetelmätutkija. Tällä hetkellä hän työskentelee sisällöllisen tutkimuksen parissa. Hän analysoi suuria digitaalisia tekstiaineistoja ja kehittää niille erilaisia automaattisia analysointimenetelmiä. Digitaaliset aineistot voivat olla esimerkiksi ihmisten nettikeskusteluja. Krista yrittää löytää kiinnostavia huomioita ihmisten vuorovaikutuksesta sekä keskustelunaiheista – ja mitä ne puolestaan kertovat kansakunnan mielenliikkeistä.

Tällä hetkellä Lagus tutkii Suomi24-foorumin keskusteluja Citizen Mindscapes -hankkeessa yhdessä muun tutkimusryhmän kanssa.

Kristaa kiinnostaa arjen vuorovaikutus. Hän heittäytyi mukaan tutkimukseen, koska hän on kiinnostunut ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista ja erityisesti siitä, miten ihmiset puhuvat omasta elämästään ja etsivät yhdessä ratkaisuja ongelmiin. Tutkimuksen eräänä tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta eri osapuolten välillä, jotta kansanryhmät voisivat kuulla toisiaan paremmin. Siten olisimme askeleen lähempänä Kristan haavetta: maailmanrauhaa.

Ihmisten vapaus keskustella on nostanut esiin tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita.

"Ihmisten puheessa on sävyjä, jotka viestivät yhteiskunnassa tapahtuvasta eriytymis- ja jakautumiskehityksestä. Koen, että eri kansanryhmät eivät enää kuule toisiaan niin hyvin. Johtajat ja päättäjät eivät tiedä, millaista kansan elämä oikein on", Krista kertoo.

Tämä näkyy Kristan mukaan muun muassa perussuomalaisten suosiona ja maahanmuuttokriittisyytenä.

"Tietyt ihmisryhmät kokevat, ettei heitä kuulla heidän elämänsä todellisissa ongelmakohdissa."

Oman tien etsijä

Monenlaiset askeleet kaikuvat vanhan yliopistorakennuksen käytävillä: päämäärätietoisen rytmikkäät, väsyneesti laahustavat sekä hieman eksyneenä oikeaa ovenkahvaa hakevat.

Kristan askeleet vievät kohti tuttua tilaa. Ison avokonttorin sermirivistön takaa löytyy nurkka, jossa Kristan ajatukset asuvat muistiinpanojen, post it -lappujen ja tutkimusaineistojen muodossa. Krista päätyi tänne monen mutkan kautta.

Maailman kummallisuudet kiinnostivat uteliasta Kristaa jo lapsuudessa. Kun opettaja kysyi luokkahuoneessa, mikä Kristasta tulisi isona, kaikui ilmoille selvä vastaus: "Minusta tulee tutkija". Tuolloin Krista oli kiinnostunut avaruudesta, scifistä ja ihmisen psykologiasta. Hän luki kaiken, minkä käsiinsä sai.

Kristan hakeutuminen tutkimuksen tielle ei siis ollut sattumankauppaa. Mutta siihen, millaisen tutkimuksen pariin hän on päätynyt, on vaikuttanut elämä itsessään – polut eivät ole kulkeneet suoraviivaisesti, vaan ne ovat kiemurrelleet kuriositeetista toiseen.

"Opiskelualan valinta oli minulle vaikeaa, sillä olin kiinnostunut niin laajasti eri asioista. Harkitsin lääketieteellistä, kauppakorkeakoulua ja luonnontieteitä, mutta jostain syystä päädyin teknilliseen korkeakouluun."

Pian teknistä fysiikkaa opiskelemaan lähtenyt Krista löysi itsensä stipendin myötä Yhdysvalloista, Georgiasta. Siellä hänelle avautui täysin uusi maailma – lapsuudenkoti muuttui parikymppisen itsenäisen naisen elämäksi. 400 opiskelijan yliopistokampuksella uudet kasvot tulivat pian tutuiksi. Uusi ympäristö inspiroi Kristaa kokeilemaan jotain uudenlaista. Niinpä Krista keskittyi vuoden aikana opiskelemaan esimerkiksi ihmistieteitä – psykologiaa, filosofiaa ja valtio-oppia.

Eräs luentosarja jäi Kristalle erityisesti mieleen. Filosofian tunneilla pohdittiin determinististä maailmaa. Luennolla argumentoitiin, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa. Teoria tuntui nuoresta tieteilijästä niin aukottomalta, että suolaiset norot karkasivat Kristan kasvoille, ja hän lähti luennolta.

Seuraava luentokerta purki edellisen argumentin, mutta filosofian syvälle menevät pohdinnat olivat tehneet Kristaan jo suuren vaikutuksen.

Yhdysvalloista palattuaan Krista päätyi lukemaan teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistoon. Opintoja kesti vain vuoden verran, kunnes hän vaihtoi kognitiotieteiden pääaineopiskelijaksi. Tietoa alasta oli vielä kuitenkin niin vähän, että lopulta Krista päätyi jatkamaan opintojaan teknillisessä korkeakoulussa, tietotekniikan parissa.

"Huomasin, että tykkään ohjelmoida. Tuntui, että saan jotain konkreettista aikaiseksi ja pystyn ratkomaan ongelmia."

Krista vaihtoi opintosuuntiaan moneen kertaan, mutta uskoo, että juuri valinnanvapaus ja oman tien etsiminen toivat hänet lopullisen tutkimusaiheensa äärelle.

"Tein juuri niitä asioita, jotka kiinnostivat minua. Ne ajoivat minut lopulta sen perimmäisen kiinnostuksenkohteen äärelle: miten ihminen oppii ja kehittyy. Pitkään olin erityisen kiinnostunut siitä, miten ihminen voi oppia kieltä."

Näin Krista päätyi tutkimaan kielen mallinnusta neuroverkkojen avulla, mistä teki myös väitöskirjansa. Sen jälkeen elämä muuttui.

Elämä ja tutkimusaiheet uusiksi

Krista saattoi paiskia töitä jopa öisin. Työrytmi kuitenkin muuttui, kun viiden vuoden sisään kotiin ilmestyi kolme pientä temmeltäjää. Arki täyttyi nyt täysin toisenlaisesta työstä – äitiydestä. Iso ja haastava elämänmuutos väsytti lopulta Kristan.

Krista teki tutkimustyötä lasten ollessa pieniä. Uupumus alkoi näkyä muistiongelmina, tarkastettavat opinnäytetyöt tuntuivat huojuvan epämääräisenä pinona työpöydän reunalla, ja opiskelijoiden ohjaus kärsi. Eräässä kokouksessa silloinen ohjattava toivoi, että mitäpä jos tutkimusaihe ei vaihtuisi aivan jokaisessa kokouksessa. Se herätti Kristan.

"En muistanut edellisestä kokouksesta välttämättä mitään ja saatoin ehdottaa tutkimukselle aivan uutta suuntaa joka tapaamisella. Kotona arki oli haastavaa, sillä nukuin ehkä neljä tuntia, ja senkin pätkissä. Uupumuksen ja aivosumun keskellä oli välillä vaikeaa hahmottaa, miten selviän kauppareissusta kolmen lapsen kanssa. Kuka pitää pissattaa ja kenet pitää pukea."

Arjen asiat alkoivat lopulta tuntua Kristasta ylivoimaisilta.

"Siihen asti olin elänyt täysin itse pärjäävän ihmisen elämää. Työuupumus iskikin äitinä. Sitä kautta päädyin pohtimaan hyvinvoinnin merkitystä aivan uudella tavalla."

Krista haki apua perusterveydenhuollosta, mutta varsinainen apu löytyi netin vertaisryhmistä ja keskusteluista.

"Löysin sitä kautta itse paremmin tavan, jolla saan omaa hyvinvointiani parannettua, ja esimerkiksi nukuttua paremmin. Omien kokemusteni kautta myös kiinnostus erityisesti varhaista vuorovaikutusta kohtaan kasvoi, ja toi jälleen uusia ulottuvuuksia tutkimustyöhöni ja inhimillisen vuorovaikutuksen pohtimiseen. Tiesin jälleen selkeämmin, mitä haluan seuraavaksi tutkia, ja tämän seurauksena syntyi myöhemmin iso tutkimusaihe, joka käsitteli virtuaalista voimaantumista."

Yksi suuri hyvinvoinnin väline Kristalle on meditaatio, joka valmistaa häntä työpäivään, tutkimiseen ja isojen päätösten tekemiseen. Jokapäiväisellä meditoinnilla, sekä joogalla, taijilla ja luonnossa liikkumisella on Kristan arjessa suuri merkitys.

"On myös tärkeää, että ihmissuhteet toimivat. Kun tulemme perheen kanssa hyvin juttuun, halimme paljon ja kuuntelemme toisiamme, kaikki sujuu paremmin. On tärkeää keskittyä vuorovaikutukseen – myös työpaikalla."

Krista painottaakin, että tutkimustyö on pitkälti yhteistyötä. 

"Tavallaan tieteessä kaikki tulokset tehdään yhdessä, kun kaikki rakentuu pitkälti sen pohjalle, mitä joku muu on jo tehnyt. Kaikki me nojaamme toisiimme."

Kohti parempaa maailmaa

Kokemustensa kautta Krista päätyi tutkimaan vuorovaikutusta – tällä hetkellä Suomi24:n keskusteluja avaamalla.

"Minut yllätti, kuinka vahva rooli Suomi24:lla on myös surun purkamisen foorumina. Ihmiset purkavat paljon tunteitaan ja saavat tukea toisiltaan."

Krista huomauttaa, että viimeisen viiden vuoden aikana nuorten keskustelualueella tunteiden käsittelyn määrä on noussut. Tutkimusryhmä keskittyi vihaan liittyvään sanastoon, kun huomattiin, että se on nuorten keskuudessa selvästi nousussa.

"Nuoret keskustelevat siitä, miten oman vihantunteen kanssa voi tulla toimeen. Kyse ei siis ole niinkään vihan sylkemisestä", Krista tarkentaa.

Tärkeä tutkimusaihe on saanut myös kiitosta ja muun muassa tiedepohjainen ideakilpailu Helsinki Challengen huomioi sen. Se tuntuu tutkijasta tietysti valtavan hyvältä.

Ihmisenä olemiseen liittyvien asioiden tutkiminen motivoi Kristaa. Sisäisen motivaation löytäminen on hänen mielestään tärkeää tutkijalle. Se on myös monen tutkijan jatkuva ydinhaaste: mitä minä todella haluan tehdä ja tutkia? Kristalla tärkeät tutkimusaiheet löytyvät omaa uteliaisuutta seuraamalla teemoista, jotka erityisesti koskettavat häntä. 

Keskustelupalstoilla vallitsee vapaus puhua siitä, mistä huvittaa. Se on Kristan mielestä myös yksi tutkijantyön suurin rikkaus – vapaus. Vapaus tutkia sitä, mitä on ja mitä voisi olla.

"Tällä tavoin voimme kehittää yhteiskuntaa ja mennä kohti parempaa maailmaa", Krista hymyilee.

Siinä maailmassa ihmiset ymmärtävät paremmin, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja mitä sen puuttuminen saa aikaiseksi. 

Tutut askeleet kaikuvat jälleen yliopiston käytävällä. Ne eivät laahusta, eivätkä ne ole eksyksissä, vaikka etsivätkin oikeaa suuntaa. Välillä ne pysähtyvät ihmettelemään matkan varrelle sattuneita yllätyksiä, mutta pääasiassa ne kulkevat päämäärätietoisesti eteenpäin. 

Näissä askeleissa kaikuu ääni paremmasta tulevaisuudesta, joka vie meidät lähemmäs Kristan unelmaa – maailmanrauhaa.