Euroopan digitaalinen tulevaisuus kaipaa lisää vihreää kunnianhimoa!
Koronapandemian aikana otettu huomattava digiloikka tulee mitä luultavimmin johtamaan pysyviin muutoksiin eurooppalaisten yhteiskuntien toiminnassa. Sopeuttaakseen EU:n digistrategiat tähän uuteen todellisuuteen Euroopan komissio on käynnistänyt digitaalisen vuosikymmenen prosessin, jonka tarkoituksena on sopia uudesta visiosta ja konkreettisista tavoitteista Euroopan digitaaliselle muutokselle vuoteen 2030 mennessä.
Prosessin ensimmäisenä askeleena komissio julkaisi tiedonannon otsikolla ”2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten”. Tiedonannossaan komissio ehdottaa digitalisoitunutta taloutta ja yhteiskuntaa koskevaa visiota, joka perustuu ”yhteisvastuullisuuteen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen, jonka pohjana on kansalaisten ja yritysten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, turvallisuuden varmistaminen sekä digitaalisen ekosysteemin ja toimitusketjujen häiriönsietokyky”.
En voisi olla enemmän samaa mieltä tästä ihmiskeskeisestä ja vihreästä visiosta, mutta harmikseni huomaan, että ne konkreettiset tavoitteet, joita komissio ehdottaa vision toimeenpanemiseksi, eivät tunnu olevan enää yhteydessä varsinkaan kestävyysperiaatteeseen. Tämän seurauksena tavoitteet ovat etääntymässä komission perustavanlaatuisimmista poliittisista ja strategisista painopisteistä, jotka on linjattu Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja eurooppalaisessa ilmastolaissa.
Jos EU haluaa saavuttaa vuodelle 2030 asettamansa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, sen on asetettava ilmastoneutraalius tavoitteeksi kaikille digitaalisille infrastruktuureille, joilla on suuri energiankulutus (esim. datakeskukset), ei vain ehdotetuissa tavoitteissa visioiduille reunasolmuille. Tämä olisi linjassa Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamista koskevan tiedonannon kanssa, jossa erikseen mainitaan datakeskusten ja televiestintäverkkojen ilmastoneutraalius.
Tarvitaan vahvoja ja systemaattisia toimia liittyen energiatehokkuuteen ja pitkän aikavälin ympäristökestävyyteen yleisesti. Tarkasteluun tulee ottaa digitaalisten infrastruktuurien koko elinkaari: olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen, modulaarisuus ja skaalautuvuus sekä materiaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö ovat kaikki vaikuttavia toimia, jotka myös tukevat kiertotaloutta. Ja miksi ei käytettäisi konkreettisia mittareita, kuten hiilijalanjälkeä, uusiutuvan energian käyttöä, vapaata jäähdytystä ja hukkalämmön uudelleenkäyttöä?
Eurooppa aikoo kehittää ICT-infrastruktuuriaan huomattavasti. Mitä tämä merkitsee ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle? Voisi olla syytä harkita kattavan eurooppalaisen Green ICT -strategian luomista, jossa tavoitteena olisi minimoida digitalisaation hiilijalanjälki ja maksimoida sen hiilikädenjälki (ts. digitalisaation keinoin saavutettavat päästövähennykset muilla sektoreilla). Mallia tällaiseen strategiaan voi ottaa Suomen tuoreesta ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiasta.
CSC aikoo jatkossakin antaa panoksensa vuoden 2030 digitaalisen vision ja tavoitteiden kehittämisessä pohjautuen lausuntoon, jonka annoimme komissiolle koskien tulevaa digitaalisen kompassin politiikkaohjelmaa. Olemme sitoutuneet jatkamaan yhteisiä ponnistuksia kohti kestävää, kustannustehokasta, käyttäjälähtöistä ja yhteentoimivaa digitaalisten palvelujen ekosysteemiä, jossa data liikkuu vapaasti yli kansallisten ja sektorirajojen ja jossa osaamista kehitetään strategisesti ja synergisesti. Jos olette samaa mieltä, älkää epäröikö olla yhteydessä! Jaamme aina mielellämme ajatuksia ja teemme yhteistyötä samanmielisten kumppaneiden kanssa Euroopan paremman digitaalisen tulevaisuuden rakentamiseksi.
Kimmo Koski
Toimitusjohtaja, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus