Tutkimustietoa pitää hallita ja arvioida vastuullisesti
Tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista eri maissa ja tieteenaloilla kerätään valtavia määriä erilaisiin tietokantoihin, järjestelmiin ja digitaalisiin palveluihin. Ne tukevat tutkijoita ja muita käyttäjiä tutkimustiedon löytämisessä, mutta niitä hyödynnetään myös tutkimusorganisaatioiden toiminnan suunnitteluun, seurantaan ja kehittämiseen sekä tutkimustoiminnan arviointiin. Kehitys on viime vuosikymmeninä ollut nopeaa.
Viimeisten 20 vuoden aikana Suomessa kaikki korkeakoulut ja suurin osa tutkimuslaitoksista on ottanut käyttöön tutkimustiedon hallintaa tukevan CRIS-järjestelmän (Current Research Information System). Niihin kootaan tietoa esimerkiksi julkaisuista, tutkimusaineistoista, tutkijoista, yksiköistä, tutkimusryhmistä, projekteista ja muista tutkimusaktiviteeteista. Suomessa kaikissa yliopistoissa on käytössä kaupallisen toimijan tuottama järjestelmä: Elsevierin Pure, Clarivate Analyticsin Converis tai SoleNovon SoleCRIS. Ammattikorkeakoulut sekä osa tutkimuslaitoksista käyttää vastaavien tietojen syöttämiseen ja hallinnointiin CSC:n kehittämää Justus-palvelua.
CRIS-järjestelmät kokoavat tutkimustietoa
Organisaatioiden CRIS-järjestelmillä on perinteisesti ollut kaksi tehtävää. Ne näyttävät ja esittelevät organisaation tuottamaa tutkimusta verkkosivuilla tai järjestelmään kuuluvassa portaalissa. Lisäksi ne tuottavat organisaation seurannan, päätöksenteon ja suunnittelun tueksi tutkimustoiminnasta numeerista tietoa, jota voidaan yhdistellä myös muuhun organisaation toimintaa kuvaavaan tietoon.
Useat maat ovat ottaneet käyttöön myös kansallisia CRIS-järjestelmiä, jotka joko toimivat ensisijaisina tiedonkeruun järjestelminä tai kokoavat tietoja organisaatioista. Suomessa valtakunnallinen tutkimustietovaranto otettiin käyttöön vuonna 2020. Se kokoaa yhteen tiedot tutkimusorganisaatioilta ja rahoittajilta, ja tiedot ovat kaikkien löydettävissä Tiedejatutkimus.fi-sivustolla. Sen tavoitteina on muun muassa toimia keskitettynä lähteenä tutkimustiedolle ja asiantuntijoiden etsinnälle sekä helpottaa tiedon siirtämistä esimerkiksi tutkimusta tekevien ja rahoittavien organisaatioiden välillä.
Huomio tutkimuksen vastuulliseen arviointiin
Tutkimustiedon systemaattinen kerääminen ja tutkimustietojärjestelmien kehittyminen ovat mahdollistaneet erilaisten seurantaindikaattoreiden kehittämisen ja tutkimustoiminnan arvioinnin yhä enemmän numeroihin perustuen. Tutkimustoimintaa kuvaavien tietojen käytössä päätöksenteon tukena on kuitenkin tärkeää tiedon kerääminen ja hyödyntäminen vastuullisesti. Tiedeyhteisö onkin herännyt numeeristen indikaattoreiden aiheuttamiin lieveilmiöihin ja viime vuosikymmenellä on syntynyt useita tutkimuksen vastuullisen arvioinnin periaatteita ja julistuksia.
Viimeisin ja merkittävin lisä tähän keskusteluun on vuonna 2022 julkaistu eurooppalainen sopimus tutkimuksen arvioinnin uudistamiseksi (nk. CoARA-sopimus). Sopimukseen on voinut sitoutua syyskuusta 2022 lähtien, ja huhtikuun 2024 loppuun mennessä sen oli allekirjoittanut yli 700 organisaatiota maailmanlaajuisesti. Suomessa sopimukseen ovat sitoutuneet kaikki yliopistot ja suurin osa ammattikorkeakouluista, Suomen Akatemia sekä muutamia muita organisaatioita.
Allekirjoittaessaan sopimuksen organisaatio sitoutuu huomioimaan monipuolisesti tutkimuksen tuotoksia, käytäntöjä sekä aktiviteetteja tutkimuksen tai tutkijoiden arvioinnissa. Tutkimustoiminnan monipuolinen huomioiminen edellyttää, että arviointi perustuu ensisijaisesti laadulliselle harkinnalle. Vertaisarvioinnin rooli on keskeinen.
Suomessa rahoitusmalli kannustaa julkaisujen avoimeen raportointiin
Vaikka on selvää, että kattavaa ja laadukasta tietoa tarvitaan tutkimuksen arvioinnissa ja seurannassa jatkossakin, erilaiset vastuullisen arvioinnin julistukset ja periaatteet antavat vain vähän ohjeita siihen, miten tutkimustietoa tulisi kerätä ja hallita. Julkaisutietoja löytyy laajasti erilaisista kansainvälisistä tietokannoista ja niiden kokoaminen sekä organisaatioiden omiin CRIS-järjestelmiin että kansalliselle tasolle on jo hyvin vakiintunutta. Suomessa tätä on edesauttanut se, että julkaisut ovat yksi avainindikaattoreista korkeakoulujen rahoitusmallin laskennassa, mikä on toiminut vahvana kannusteena julkaisujen raportoinnissa mahdollisimman kattavasti. Myös tutkimusaineistoja kerätään erilaisiin palveluihin ja arkistoihin, joskin kenttä on vielä hajanainen eikä tietopohja ole kovin kattava.
Tutkimustoiminnan monipuoliseen arviointiin liittyy kuitenkin laajemmin myös tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä muut tieteelliset meriitit, joita kuvaavat esimerkiksi erilaiset yhteiskunnalliset ja tieteelliset asiantuntijatehtävät, lausunnot ja opetukselliset ansiot. Ne ovat kuitenkin tietoja, joita ei kattavasti löydy valmiiksi mistään tietokannoista. Usein tieto niistä on ainoastaan tutkijalla itsellään. Useimmat CRIS-järjestelmät kuitenkin mahdollistavat näiden tietojen keruun ja niille voikin muodostua tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli monipuolisemman tietopohjan kokoamisessa tutkimuksen vastuullisen arvioinnin tueksi.
Tiedonkeruun ja lähdejärjestelmien läpinäkyvyys on tärkeää
Vastuullisen arvioinnin periaatteita ovat, että tutkimuksen arvioinnin tietopohjan tulee perustua avoimeen, läpinäkyvään ja yksinkertaiseen tiedonkeruuprosessiin ja arvionnin kohteiden täytyy pystyä verifioimaan heistä kerätty data. CRIS-järjestelmät tukevat näitä periaatteita erinomaisesti verrattuna esimerkiksi järjestelmiin, kuten Google Scholar tai OpenAIRE, jotka haravoivat mahdollisimman kattavasti tietoa, mutta lähdejärjestelmien kattavuudesta tai tiedonkeruuperiaatteista ei ole tietoa.
Tiedonkeruisiin, järjestelmien ylläpitoon ja tietojen tarkistamiseen käytetään huomattava määrä resursseja. Yksi vastuullisen tutkimuksen arvioinnin näkökulma onkin se, että tiedonkeruusta johtuvien kustannusten, niin suorien kuin epäsuorienkin, tulisi olla suhteessa tiedonkeruusta saataviin hyötyihin. Näin ollen esimerkiksi tutkijoita ei tulisi velvoittaa toimittamaan tietoja asiantuntijatehtävistä mikäli ei tiedetä etukäteen, miten tietoja tullaan hyödyntämään. Toisaalta kehittyvillä ja yhteentoimivilla digitaalisilla palveluilla voidaan helpottaa tutkijoita siten, että kerran syötetyt tiedot ovat hyödynnettävissä myös muualla. Tällöin voidaan merkittävästi vähentää hallinnollista työtä ja toisaalta saada tiedot yhteismitallisina ja luotettavina laajasti käyttöön.
Vuonna 2023 Tiedejatutkimus.fi-palvelussa käyttöön otettu Tutkijan tiedot –työkalu mahdollistaa tutkijalle omien tietojen kokoamisen yhteen useista organisaatioista. Jatkossa tavoitteena on, että tutkija voi halutessaan siirtää tietonsa automaattisesti rahoittajalle tai muuhun käyttämäänsä palveluun. Myös CV-työkalu on suunnitteilla tutkijan työn helpottamiseksi.
Hanna-Mari Puuska, johtaja, CSC
Laura Himanen, projektipäällikkö, CSC