Yliopistot yhdistävät voimansa – näin tekoäly tuodaan viisaasti tutkimuksen, opetuksen ja innovoinnin tueksi
Suomella on nyt erinomainen tilaisuus nousta tekoälyn hyödyntämisessä globaaliin kärkeen ja Euroopan veturiksi. Yliopistojen yhteisistä tekoälytoimista linjataan kevään 2026 aikana.
Miten tekoäly muuttaa tutkimusta, opetusta ja innovointia? Suomalaiset yliopistot tekevät tiivistä yhteistyötä löytääkseen kysymykseen vastauksia – ja varmistaakseen, että tekoälyä hyödynnetään niiden perustehtävissä fiksusti. Käsillä on niin iso mullistus, että kattava tilannekuva siitä kannattaa muodostaa yhteisin voimin.
“Yhteistyöllä voimme tunnistaa hyviä käytäntöjä ja myös miettiä, onko asioita, joihin meidän kannattaa yhdessä investoida”, toteaa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin hallituksen puheenjohtaja, rehtori Ilkka Niemelä.
Tekoälyn mahdollisuuksiin on järkevää tarttua, ja syy tähän on yksinkertainen: näin varmistetaan, että Suomessa tehdään jatkossakin huippututkimusta ja tarjotaan tasokasta opetusta eri aloilla.
Yliopistojen aktiivinen ote asiassa hyödyttää koko yhteiskuntaa. Suomella on käsissään korkeatasoisen tutkimuksen lisäksi muitakin valttikortteja, joilla voimme nousta tekoälyn hyödyntämisessä globaaliin kärkeen ja Euroopan veturiksi: Suomeen avattiin hiljattain yliopistojen yhteinen, tekoälytutkimusta edistävä ELLIS-instituutti. Meillä on myös LUMI-supertietokoneen kaltaisia suurteholaskennan työkaluja ja hyvät digivalmiudet.
Kun tekoälyä hyödynnetään laajasti yliopistojen tutkimustoiminnassa ja koulutuksen kehittämisessä, sitä jalostetaan myös yritysten ja julkisen sektorin tueksi. Tämä auttaa koko Suomea nousemaan tekoälyaallon harjalle.
“Muutokset yrityksissä, muissa organisaatioissa ja yhteiskunnassa laajemmin eivät tapahdu ilman koulutettuja ihmisiä, jotka pystyvät viemään muutoksia eteenpäin”, Niemelä kiteyttää.
Henkilöstölle ja opiskelijoille tukea murrokseen
Yliopistojen rehtorit ja vararehtorit ovat vuoden 2025 aikana muodostaneet tekoälyn mahdollisuuksista ja riskeistä yhteisen tilannekuvan. Keskusteluja aiheesta on käyty Uniin ja CSC:n järjestämässä työpajasarjassa, jossa tutkijat ja muut asiantuntijat ovat valaisseet murrosta useista näkökulmista.
Tuloksena on kiteytetty johtopäätökset siitä, mitä tutkimuksen, opetuksen, datan ja kielimallien kaltaisten infrastruktuurien kannalta on tärkeää huomioida. Niiden pohjalta yliopistot hahmottelevat yhteisiä toimia tekoälyn hyödyntämisen tueksi.
“Tekoälykehityksen johtaminen yliopistoissa edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tällaisissa murroskohdissa yliarvioidaan helposti lyhyen aikavälin vaikutuksia ja aliarvioidaan, mitä tapahtuu pitkällä tähtäyksellä”, Niemelä toteaa.
Hän korostaa, että henkilöstö ja opiskelijat eivät jää murroksen keskellä yksin. Yliopistojen tehtävänä on tarjota heidän käyttöönsä sopivat työkalut ja koulutusta, jotta muutos tapahtuu kestävällä tavalla.
“Tässä on huomioitava monia asioita, jotka liittyvät tietosuojaan, etiikkaan ja työkalujen vastuulliseen käyttöön”, Niemelä muistuttaa.
Miten tekoäly vaikuttaa tutkimukseen?
Tekoäly muuttaa tieteen tekemistä monin tavoin: tutkijat voivat sen avulla esimerkiksi nopeuttaa ja jopa automatisoida rutiinitehtäviä. Myös aivan uudenlaisten asioiden tekeminen tulee mahdolliseksi.
Tieteenalasta riippuen voidaan vaikkapa luoda parempia malleja ilmastonmuutoksen ennustamiseen, tehostaa kalliita mittaustöitä kemian laboratorioissa tai auttaa humanisteja laajojen tekstiaineistojen tarkastelussa. Tutkijan kannattaakin lähestyä tekoälyä uteliaan avoimin mielin.
“On kiinnostavaa miettiä, minkä uuden asian tekoälytyökalut mahdollistavat omassa tutkimuksessa”, toteaa rehtoreiden keskusteluja alustanut datatieteen professori Arto Klami.
Tekoäly voi synnyttää myös aivan uusia tutkimusaloja. Itse tutkijaa se ei silti syrjäytä, vaan tutkijalla on jatkossakin tärkeä rooli tutkimusprosessin ajurina ja tavoitteiden määrittelijänä, Klami arvioi.
Entäpä sitten tekoälymenetelmiin liittyvät vinoumat tai se, että emme ymmärrä niiden toimintaa vielä täysin? Klamin mielestä uusia työkaluja ei kannata jättää hyödyntämättä, vaikka niissä on heikkouksia. Ongelmat on silti tärkeää tiedostaa ja etsiä niihin ratkaisuja – esimerkiksi varmistamalla, että meillä on tarpeeksi monipuolista dataa tekoälyn opettamiseen.
Klami on luottavainen, että tiedeyhteisöllä on hyvät eväät tekoälyn eettiseen käyttöön.
“Tutkijat on koulutettu pohtimaan tällaisia kysymyksiä myös muissa yhteyksissä.”
Uudistuksia koulutukseen ja opetukseen
Tekoälyllä on isoja vaikutuksia myös yliopistojen koulutukseen. Tekoäly ei muuta aivoissa tapahtuvaa oppimisprosessia, mutta se muuttaa oppimisen tapoja ja sisältöjä – sitä mihin opetuksessa on järkevää keskittyä. Tekoälyä voivat käyttää niin opiskelijat oppimisen tukena kuin opettajat arvioinnissa ja opetuksessa.
“Pedagoginen osaaminen on oleellista, kun tahdomme ottaa tekoälyä käyttöön vastuullisesti ja ohjata opiskelijoita hyödyntämään sitä oikeilla tavoilla. Suomalaisilla yliopistoilla on onneksi tähän hyvät lähtökohdat, sanoo Unifin koulutusvararehtorikokouksen puheenjohtaja Marja Sutela.
Tulevaisuudessa tekoälyosaaminen kuuluu luontevasti asiantuntijoiden osaamispalettiin eri aloilla. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tekoäly sopii oppimisessa ja työnteossa apurin rooliin mutta ei johtajaksi: sille ei voi delegoida esimerkiksi kriittistä ajattelua, mutta se voi tukea kyseistä prosessia.
“Yliopistojen on otettava tekoälyn vaatimukset huomioon kaikessa tutkintokoulutuksessa ja opetuksessa ylipäänsä. Keskeinen kysymys on, minkälaista osaamista yliopisto-opintojen pitää jatkossa kerryttää. Muuttuuko esimerkiksi osa nykyisistä opetussisällöistä tarpeettomiksi, ja mitä uutta tarvitaan niiden tilalle”, pohtii Sutela.
Ainutlaatuisesta datasta Suomen kilpailuvaltti
Tekoälymurroksen seurauksena datan määrä kasvaa ja sen käytöstä tulee monimuotoisempaa. Kilpailuetuja syntyy siellä, missä data on ainutlaatuista. Suomessa on esimerkiksi rikasta terveysrekisteridataa ja muita arvokkaita tutkimusaineistoja, joilla voidaan opettaa tekoälymalleja, ja tämä on suuri voimavara.
“Tutkimuksesta ja opetuksesta kertyvä data kannattaa jalostaa niin, että sitä voidaan hyödyntää ja yhdistellä tulevaisuudessa monilla tavoilla”, Niemelä muistuttaa.
Tekoälyn avulla dataa voidaan käsitellä uusilla tavoilla, sen luotettavuutta voidaan arvioida nykyistä paremmin, ja dataa voidaan myös tuoda laajemmin eri tieteenalojen hyödynnettäväksi. Tämä voi avata ovia uusille läpimurroille.
Mutta miten data saadaan tutkijoiden käyttöön? Se edellyttää tiivistä yhteistyötä yritysten ja muun yhteiskunnan kanssa. Lisäksi pitää rakentaa kaikki tieteenalat kattava arkkitehtuuri, joka auttaa datan hallinnoimisessa. Kriittisen tärkeitä datan hyödyntämisessä ovat myös infrastruktuurit, kuten isot globaalit kielimallit – niitä tarvitsevat niin tutkijat kuin elinkeinoelämä. Oleellinen kysymys onkin, miten niitä käytetään viisaasti ja kustannustehokkaasti.
On tärkeää huomata, että suljetut ja läpinäkymättömät kielimallit rajoittavat tieteen avoimuutta ja vapautta. Suomen ja Euroopan ei pidäkään tulla liian riippuvaisiksi isojen digijättien tarjoamista ratkaisuista vaan kehittää myös omia malleja ja edistää tekoälytyökalujen syntymistä eri tieteenaloille. Tutkimuksessa tekoälyä käytetään paljon moninaisemmin kuin esimerkiksi suurelle yleisölle tutuissa ChatGPT ja Copilot -sovelluksissa.
“Tiedettä ei voida tehdä pelkästään kaupan hyllyiltä ostettavilla ratkaisuilla. Päättelevä kielimalli ei riitä, vaan monilla aloilla tekoälyn täytyy perustua havaintoihin ja mittauksiin”, Klami toteaa.
Kohti ihmiskunnan isojen ongelmien ratkaisua
Yliopistot jatkavat yhteisten tekoälytoimien hahmottelua keväällä 2026. Siinä niitä tukee CSC:n kehittämä AITO-viitekehys, jota hyödynnettiin myös rehtoreiden keskusteluissa. Se auttaa jäsentämään, miten tekoäly vaikuttaa yliopistojen toimintaan ja mistä näkökulmasta asiaa lähestytään.
“Puhutaanko akuuteista tekoälytyökalujen hankinnoista vai pitkän aikavälin muutoksista tutkimukseen ja opetukseen”, havainnollistaa CSC:n digitaalisten palveluekosysteemien johtaja Hanna-Mari Puuska.
Oleellista on, että yliopistot kokeilevat tekoälyn käyttöä uteliaasti ja jakavat parhaita käytäntöjä. Järkevää on panostaa myös tutkimukseen, joka tarkastelee tekoälyn synnyttämää yhteiskunnallista ja inhimillistä murrosta.
“Mitä paremmin ymmärrämme tekoälyä, sitä paremmin pystymme ennakoimaan, mitä on tulossa”, Puuska toteaa.
Tarttumalla tekoälyn mahdollisuuksiin yliopistot auttavat koko ihmiskuntaa isojen haasteiden äärellä – olipa kyse sitten planeetan säilyttämisestä elinkelpoisena tai esimerkiksi sairauksien hoitamisesta. Professori Arto Klami muistuttaa, että tiede on jatkossakin paras keino löytää vastauksia.
“Kun saamme tekoälyn tukemaan tutkimusprosesseja tehokkaasti, niin se edistää meille kaikista tärkeimpien kysymyksien ratkaisemista.
Pääkuva: Adobe Stock
Lue lisää
Hanna-Mari Puuska
Hanna-Mari Puuska vastaa oppimisen, opetuksen ja tutkimuksen digitaalisista palveluista.
